Wii – hauskaa!

Sain kaverilta lainaan Nintendo Wii-pelikonsolin. Kysellessäni yhteisöltä pelejä lainaan kysäisin myös olisiko jollain bluetooth-usb-tikkua jotta voisin kokeilla voiko Wiimotea käyttää Ubuntun ohjaamiseen.

Ja niinpä muutaman päivän päästä sainkin yhteydenoton että pelejä olisi tarjolla ja Bluetooth-tikkukin löytyisi. Kävin pelit saman tien hakemassa: Mariokart Wii on tullut viikon aikana suht tutuksi.

Mutta asiaan: kokeilin heti samana iltana laittaa Wiimotea toimimaan Kubuntussa XWiin avulla mutta siinä onnistumatta. Kokeilin useita erilaisia ohjeita mutta Wiimote ei vain tunnistunut Bluetooth-laitteeksi. Mitään muuta laitetta ei ollut millä testata joten rupesin epäilemään että olisiko BT-tikku rikki.

Kunnes vihdoin keksin siirtää BT-tikun suoraan kiinni koneeseen, se oli ollut langattoman hiiren ja näppäimistön mukana tulleessa USB-jatkojohdossa kiinni. Ja zum, heti löytyi!

Helpolta  näyttävät ohjeet löysin Ubuntuforums.orgista. Muutaman hassun paketin asennus – tämä ohje käyttää cwiid-ohjelmaa ohjaimen hyödyntämiseen ja yksi loitsu sisään niin ohjaus toimii. Kuulostaa helpolta – ja on sitä! Ensin haistetaan että ohjain löytyy ja otetaan sen yksilöllinen ID-numero jemmaan. Tämän jälkeen kerrotaan toisella komennolla että halutaan käyttää ko. laitetta ohjaimena. Alkuun kokeilin pelkkien kiihtyvyysantureiden kanssa mutta siitä puuttui tuntuma. Paremman puutteessa silläkin pärjää mutta.. no, se ei ollut niin herkkä.

Joten seuraavaksi kokeilin infrapunaa. Wiimoten tarkkuus perustuu näytön/television päälle laitettavaan infrapunalähettimeen jossa on useita ledejä, kahdessa ryhmässä. Laitoin Wiin päälle jotta saisin lähettimeen valoa mutta tämän jälkeen Wii kaappasi aina kaikki BT-yhteydet. Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia ja sytytin kaksi tunnelmaa luovaa kynttilää monitorin viereen: myös kynttilänvalossa on infrapuna-alueen säteilyä. Ja yhdellä komennolla käytössä oli tarkka langaton hiiri joka ei edes vaadi minkäänlaista pintaa toimiakseen vaan voin heilutella sitä ihan vapaasti.

Taso 1 – peruskäyttö

Oletusasetuksessa ohjain toimii laajennettuna hiirenä: liikuttelu vaaka- ja pystysuunnassa heiluttelemalla, hiiren napit löytyvät A- ja B-nappeina. Nuolinäppäimillä voi esim. selata web-sivua ylös ja alas, home vie nettisivun alkuun kuten näppäimistön home ja + ja – toimivat selaimen edellinen/seuraava -nappeina.

Tosin täytyy myöntää että välillä ohjaimen kalibrointi vähän katoaa eli se, missä kohtaa kapulaa pitämällä löysi ennen ruudu keskikohtaa saattaakin antaa nyt oikean reunan. Tämä ilmeisesti liittyy noiden IR-lähteiden sijaintiin ja tarkkuuteen. Luultavasti suunnatuilla IR-ledeillä pääsisi parhaaseen tulokseen.

Taso 2 – peruspelit

Wiikon werran Wiillä pelanneena ja ohjaimeen tottuneena piti päästä heti kokeilemaan pelejä: KDE4:n KBreakOut toimi ohjaimella kivasti. Samoin KSame. Käytännössä mikä tahansa peli mitä pelkällä hiirellä voi pelata aina pasianssista laivanupotukseen.

Taso 3 – muut pelit ja ohjelmat

Ohjaimeen on mahdollista mapata oikeastaan mitä tahansa näppäimiä ja cwiid:n wikistä löytyykin valmiita liitännäisiä mm. kaffeinelle ja berylille – ehkäpä tämä toimisi myös Compiz Fusionin kanssa? Kapulaa heilauttamalla kuutio pyörimään?

Wiillä houkuttelevimmaksi peliksi osoittautui koukuttava pallonpyörittelypeli Kororinpa – ja siitähän löytyy myös Linux-versio nimellä Neverball ja oletusasennuksessa oli sille oma liitännäinen mukana eli kallistelemalla ohjainta onnistui pallon ohjailu ihan mukavasti. Ei ehkä ihan yhtä haastava ja koukuttava kuin Kororinpa mutta suunta on oikea.

Yhdistäminen dvd-soitinohjelmaan ei pitäisi olla mitenkään iso rasti tai kenties jonkun ralliauton ohjaaminen Wiimotella. Ehkäpä Teeworlds Wiimotella ja  Nunchukilla? Ehkäpä kynttilät valkokankaan reunoille ja videotykillä näytetyn kuvan ohjailu osoittelemalla valkokangasta?

Taso 4 – kokeelliset sovellukset

Mistä tämä Wiimote kiinni Linuxiin – juttu kaikenkaikkiaan lähti oli John Chung Leen Wii-projektisivu. Mies on virittänyt tietokoneen ja Wiimoten ja ir-lähettimien avulla mitä upeimpia sovelluksia digitaalisesta paperista aina virtuaalitodellisuuteen ja valkotauluun joka toimii ir-kynän kosketuksella. Niinpä ilahduin nähdessäni kaikenlaisia cwiid-sovelluksia listattuna cwiid:n kotisivulla.

3d-liikkeentunnistus

Ensiksi kiinnitti erityisesti Leen idean pohjalta Ubuntulle tehty liikkeentunnistus. Latasin lähdekoodit, asensin paketit libcwiid1-dev libfreeimage-dev libbluetooth-dev ja käänsin ohjelman make-komennolla. Nyt käskemällä ./wiimote-head-tracking –fullscreen=yes -w 1680 -h 1050 sain ruudulleni saman kuvan ja toiminnat mitä Leellä on ollut videossaan. Pallurat liikkuivat tarkalleen mukaillen liikkeitäni. Hienoa! Ohjelma näyttää tekevän jonkin verran jonkinlaista laskentaa tai jotain, koneen muu toiminta hidastuu selkeästi.

3d-pallopeli

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahdelle Wiimotelle tehtyä 3d-pallopeliä. Ohjelma ei kuitenkaan suostunut kääntymään ilmeisesti rikkinäisen makefilen takia (saa vinkata ratkaisua) joten tämä jäi toistaiseksi odottamaan.

Video- ja äänimiksaus

Kokeilin myös freej:tä joka on tarkoitettu live-videomiksaukseen eli mm. veejay-käyttöön. Ohjelmaa pitäisi pystyä myös Wiimotella ohjaamaan. Ohjelmasta löytyy sen kotisivuilta tuore Hardylle tarkoitettu .deb-paketti mutta suosittelen ennen tämän asentamista asentamaan pakettivarastoista löytyvä vanhempi versio jotta saa kaikki riippuvuudet täytettyä ja asentamaan uusi versio vasta tämän jälkeen.

En ohjelmaa oikeastaan saanut tottelemaan vaikka ohjeet ovat hyvät. Wiimote-ohjauskin siis jäi kokeilematta. Mielelläni kuitenkin kuulisin jos joku oppii käyttämään ohjelmaa kunnolla ja ehkäpä virittelee Wiimotea siihen..

Myös puredatalle löytyy niin paketit pakettivarastoista kuin Wiimote-ohjaus, kunhan keksisi mitä järkevää tuollaisella ohjelmalla voi tehdä..

Taso 5: loppuvastus

Wiimoten ja Linuxin yhteistön mahdollisuudet ovat aika rajattomat jos osaamista riittää. Jälleen kerran Linux pääsi yllättämään miten moneen käyttöön se taipuu.. Ja Wii-ohjaimiahan voi ostaa esimerkiksi täältä ja täältä.

Kuva Wii-ohjaimesta: Wikipedia

Risto H. Kurppa