Olen kokeillut vuosien varrella useita eri Linux-distroja enemmän ja vähemmän tosissani. Yleensä se käyttö on aina jäänyt siinä vaiheessa kun on jonkinlaisia ongelmia tullut. Ja sitten ovat tietysti olleet ohjelmat, jotka toimivat vain Windows-puolella ja joita on koulutehtävissä tarvinnut.
Linuxit ovat olleet myös jollain tapaa hankalia. Eli mielenkiinto ja aika ei ole aina riittänyt selvittämään niitä perusjuttuja kovin hyvin ja sitten käyttö ja innostus on hiipunut. Ubuntua kokeilin ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten, taisi olla versio 5.04 tai 5.10. Ubuntu vaikutti aika selkeältä alusta asti ja oppimista auttoi huomattavasti se, että Ubuntulle oli olemassa myös suomenkielinen foorumi, josta asioita saattoi kysellä. Ja siellä myös huomasi, että muillakin on samanlaisia ongelmia kuin itsellä. Foorumilta myös apu löytyi aina todella nopeasti.
Ensimmäisten Ubuntu-kokeilujen jälkeen tuli taas vähän taukoa, mutta uusi innostus tuli sitten syksyn aikana. Jostain syyskuusta lähtien minulla onkin ollut läppärissä pelkästään Ubuntu tai Kubuntu. Näitä molempia olen kokeillut ihan siitä syystä, että itse kokeilemalla se parhaiten selviää kumpi enemmän miellyttää.
KDE ja Gnome
Kde ja Gnome -väittelyt kun tapaavat foorumeilla olla aika yksipuolisia. Kumpikin osapuoli puolustaa sitä omaa järjestelmäänsä loppuun asti ja yhtään ei anneta periksi, että toisessakin saattaisi jotain hyvää olla. Tokihan molempien ohjelmia saa asennettua kumpaankin, että yksi tapa on kerätä parhaat päältä. Itse olen hieman enemmän tykästynyt Gnomeen, ainakin tässä vaiheessa.
Jotenkin minua miellyttää ihan perusasennuksena Ubuntu enemmän, siinä on ainakin Firefox jo valmiina ja muutenkin sen hallinta tuntuu helpommalta. Johtuu varmasti siitäkin, että olen Ubuntua huomattavasti enemmän käyttänyt ja siihen tottunut. Enkä halua tästä tehdä mitään tappelua näiden välillä, jokainen valitkoon sen itseään miellyttävän ja käyttäköön sitä.
Asentaminen
Ubuntun asentaminen on tehty todella helpoksi aloittelijallekin. Varsinkin nykyisin kun voi ennen asennusta testata live-versiolla, että kone on todella yhteensopiva ja kaikki ajurit löytyvät. Langattomien verkkokorttien kanssa minulla on oikeastaan ainoat ongelmat olleet. Läppärissäni oli ennen Zyxelin G-162 wlan-kortti. Ainakaan 6.06 -versio ei siihen vielä ajureita löytänyt. Enkä niitä löytänyt netistä muutenkaan.
Nykyisin minulla on TP-linkin kortti ja sen Ubuntu löysi ainakin asennuksen yhteydessä heti, eikä mitään säätöjä tarvinnut tehdä. Eli ainut tehtävä oli laittaa verkon suojausasetukset kuntoon ja niin pääsi langattomasti verkkoon. Jos on jollain vastaavia ongelmia niin suosittelen ehdottomasti tuota kyseistä mallia, sillä ainakin omat ongelmani ratkesivat. Kyseisestä liikkeestä (LinuxComp) saa muutenkin erittäin hyvää palvelua ja neuvoja asian suhteen.
Jaakko Suomu
February 9th, 2007 at 04:43
Ubuntun kokeiluun taisi innostaa Suomalainen Ubuntu-herätysliike.
Hmm, ihan ensimmäinen oli jonikinsortin Red Hat, pari vuotta myöhemmin lensin persiilleni Mandraken silloisesta “uuno-sopivuudesta” ja helposti tajuttavasta graafisesta asennusohjelmasta – ja oikeastaan vasta sitten aloin ymmärtämään (jotakin) mitä olin lukenut ja komentorivillä koettanut hoksailla Red Hatilla. – – Samoin alkoi hahmottumaan mitä tuolla koneessa on sisälmyksinä – ja mitä järjestelmässä on.
Mandrake 9.x edusti kaikkea, mitä tietävältä koneelta oli pikkupoikana kuvitellutkin.
Installoituna ovat olleet myös SuSe, Linspire, Damn Small Linux, CosmosLinux (suomalaane Mandriva-kopio Pohojanmaalta), Debian..Gentoo… minimaalisen ajan— Ja kuitenkin lopulta tein aina osioinnit ja poistot varmuudeksi Mandrivan/Mandraken ykköslevykkeen osiointi-ohjelmalla (näppäiltyäni ja klikkailtuani parilla noista muista distroista aivottomaksi mbr:n ja kovon parikin kertaa – tietenkin omaa tyhmyyttäni, tai … )
Lähinnä ero on pakettienhallinnassa, siitäpä tietty kysymys.
Joitakin huomioita jäi, ja pahimpana löytönä Ubuntun mystisyys ja rootin anastus automaattipäivityksille ynnä muille…. ja hiipivä kauhu koko idean taustoista:
Ubuntun root-puute herätti miettimään (tuli olo kuin Xp:n mustassa laatikossa, paitsi jos haki pakettilistan jostain itse ubu-lahkon prinsiippejä uhmaavasta maailmankolkasta).
Ubuntun maailmaa syleiilevä logo ja brändi tuoksuu falskilta ja parfymoidulta – neekerit ja kinskit ja maailmanherruutta uhkuvat valkonaama-paskiaiset tanssimassa freedom-polkkaa suut auki korviin asti. Ja samat pepsodent-hymyiset sitten luostarin foorumikirjastossa ovat etsimässä ja kirjoittamassa neuvoja, mistä saa lisenssisuojatun mp3-plugarin Ubun pyhän puhtaaseen playeriin.
“Pirstomielinen luostari…”
Tuollaista “Vartiotornin” ja “Herätkää”-lehtien kuvista leikattua mielikuvaa vapaasta PC-taivaasta kun Ubuntu viljelee liikaa, se jo tuo mieleen Vistan mainossivut, joissa etelävaltion tummat afrikantuliaiset ja redneckit lokoilevat laptopeillaan “työskennellen” Chinatownin toimiston orankinahka-soffalla, kaikki sopuisasti samassa “Windows-perheessä”. Hymyä ja aurinkoisuutta – mielikuva kaikkia yhdistävästä koodista.
Sellaista koodia ei ole. Yhteisöllisyys on, se ei tarvitse alleviivausta. Se on. (Huonoinakin aamuina, kun naama näyttää sammakolta ja hymy on tuhkakupin ruskea irvistys, silloinkin – yhteisöllisyys on.)
Jaa että mitäkö logo ja brändi liittyy itse käyttikseen?
OpenSorcen pahin uhka on tuollaiset luostarit, joissa tehdään hyvää ideaa vesittävät synnitkin Stallmanin GPL-lisenssin pyhyyttä laulaen – hälytyskellot soivat.
Jotain on kaiken takana, enkä usko että se on mitään hyvää käyttiksen tulevaisuudelle.
Yhden tietokoneen rakentamiseen kuluu 10 x painonsa verran carbondioxideja, joten on mahdotonta kuvitella itseään kovin hurskaana maailmanpelastajana tietokoneen takana istuessa – kun Intiassa 80% ihmisistä ei ole koskaan edes nähnyt tietokonetta.
Ubuntun vapaa ja kaikkialle leviävä ilosanoma on samaa juurta kuin G.W.Bushin “freedom”. (Ikävä kyllä sitä freedomia kylvetään Apache-helikoptereista)
Ubuntu Summa Summarum: Distro, jonka tekijöillä on strategia ja sama mainostoimisto kuin MS:llä (ainakin samalta kurssilta).
Mitä siitä yleensä seuraa? Harkittu brändi pysyy ilmaisena hädin ja tuskin – ei ainakaan hymyillen.
February 10th, 2007 at 15:49
A.J, voisit tehdä tuosta ihan oman blogiartikkelin.
February 14th, 2007 at 02:47
Blogiartikkelin… Mitenkäs se tapahtuu, kyselen minä joka oikeastaan harkitsin pitkään tuota kommenttianikin…No, siis tarkisteltu lisäkommentti edelliseen.
Sen blogin nimi voisi olla “Miten Linuksen avoimista pohjapiiroksista rakennettiin Guantanamo”
Hassu sattumus että kirjoitettuani tuon hoksasin vasta tämän LInspire-sponsorin olevan Ubuntun takana. Noin vuosi sitten heitin 70 eeroa siihen… Toivottavasti niillä oli kivaa sillä rahalla.
Enemmän nuo muut distrot vievät – tai oikeammin tässä on kyse isommasta asiasta.
Linus luutnantteineen toi käytännöllisiä ratkaisuja – joilla saatiin uusi “vallankumouksellinen” johtamismalli talkooporukkaan (tässä tapauksessa käyttöjärjestelmän talkoisiin).
Mutta yksi oikeastaan puuttui – ja täysin. Puuttui sisäinen näkemys, jota myös voisi kuvata aatteeksi yhteisen hyvän enenemiseksi. Linux-klaani haluaa vain tehdä vakaampia järjestelmiä kuin suljetut, autoritääriset ja rahastavat tahot.
Se onnistuu joissakin kohdin, joissakin ei. Joka tapauksessa se on toki parempi kuin kokonaan suljettu – mutta tuo AVOIN ei riitä arvoksi.
Avoin takaa hyvän testiryhmän. Ja korjausryhmän. Mutta minkään yhteisen hyvän ja vapauden ylistämisen guru Linus Thorvalds joukkoineen ei ole – päämäärä on enemmän onnistuminen ja suljettujen ohjelmien sekä omien onnistumisen tarpeiden tyydyttämisestä.
Aattettomuus Linuxin ydinretotriikassa lipsahtaa muutamissakin Linuksen haastatteluissa: “en koskaan ole pahemmin suunnitellut etukäteen mitä teen, teen koska se on hauskaa”…
Open Source ei ota kantaa humaaniseen vapauteen. Avoin ei ole arvo.
Ja kun ei ole arvoja – ei ole hyvää ja pahaa. On vain huonoa. Linukselle se on tasan ja yksinomaan “huonoa koodia”. Kunnianhimosta noussutta välinpitämättömyyttä, käytetäänkö keksitty ja kehitelty moottorisaha metsänhoitoon vai sademetsien ja kylien , lopulta ihmisten tuhoamiseen. Jokainen avoimuus ilman vapautta on Guantanamo.
Elämme siis jo nyt aikaa, jolloin käyttäjän siirtyminen avoimesta suljettuun on lialisaatiovaiheessa. Sulatumista edistävät distrot, kerhomaksut ja vapaiden lisenssien teknisen estäjän sijasta on lähdetty ristiretkelle, jossa jokaiseen distroon otetaan maksullisia lisenssejä kirjava määrä.
Työasemakäyttäjälle atka tästä tilanteesta puoliksi suljettuun distroon tai kokonaan suljettuun järjestelmään ei ole enää pitkä.
Vapaa lisenssi on vapaa. Linux on tutustujalleen yhä sekavampi. Kritiikkini kärki osoittaa suoraan avoimen konservatismin ytimeen – ja sen rakentajaan.
Ahneus voitti lopulta. Ytimen koodaajana auktoriteetin eli Linuksen on helppo ohittaa tämä kysymys edelleen tutuin sanoin “se ei kiinnosta minua”.
Jos vapudella on Linukselle ja LInuxin käyttäjille (no joo, siis tässä käyttäjäyhmässä minäkin olen) .. jos arvo on “paskan välii” – niin avoimuus tulee johtamaan väistämättä avoimuuteen jonka tarkoitus ei ole palvella ihmisten yhteistä hyvää vaan tehdä yhteisiä lisenssikokoelmia maksullisista ja maksuttomista ohjelmista. Onhan Microsoft ja Jobbsin firma lopultakin Linuxin kaltaisia avoimia lisensskirjastoja.
Jeesus-kompleksistaan huolimatta Stallmanin Free Software Foundation on ainoa porukka, jolla on selkeästi laajempi näkemys kuin koodareilla/bisensmiehillä/tietokoneen käyttäjillä.
Suomessa vastaavan tapainen lialisaatio tapahtui pienissä taloyhtiöissä. Kun ei ole yhteisiä arvoja – vain yhteinen rakennelma – talkootkin teetetään jo ulkopuolisilla huoltoyhtiöillä, lumet ajaa maksullinen urakoitsija ja syksyiset haravaoinnit ohitetaan mielummin maksamalla lehtien puhaltaja hoitamaan homma.
Ubuntun pyhän ja avoimen kirkon avoimuus näkyy jo etusivun “Mistä on kyse”-esittelyssä. Avoin joka suuntaan.
Avoimen sanan ja brändin ottaminen käyttöön oli pahin virhe, mitä ikinä Linus hajaantuneine luutnantteineen teki. Se oli dead end tälle käyttämälleni järjestelmällä – kuten huomaatte sen itsekin tuolla Ubuntun luostarin kirjastossa, joissa avoimesti opetetaan:
Mistä saa blugarin Mp3:seen..Miksei tässä ole Schockvawe-tukea— miksei sitä, miksei tätä…#
Siihen on syy. Sinä voit olla ilman niitä – ja vapaa. Tai sinä ostat ne avoimesti.
Nyt täällä opetetaan hakkeroinnin sijasta kräkkäämään ja varastamaan. Hyvä ja pha ovat sekaisin kuin pingviini avo-Mercedeksessä.
Kattoluukku auki ja vesi kaukana… henkitoreissaan.
February 14th, 2007 at 10:51
Tuohon nyt ei voi sanoa muuta kuin että kaikilla on oma käsityksensä linuxista ja avoimuudesta. A.J.Virtasellakin omansa.