Tiedostoformaatilla on väliä

Viime aikoina on ollut verrattain mielenkiintoista seurata eri tiedostoformaattien välistä taistelua, joka koskee erityisesti toimisto-ohjelmistojen tallennusformaatteja. Yllättäen vanha mestari, suljettujen tiedostoformaattien esitaistelija Microsoft on joutunut hyökkääjän asemasta puolustautumaan avointen tiedostoformaattien esiinmarssia vastaan. Esimerkiksi muutamat EU-maat (mm. Tanska, Belgia, Italia) ovat antaneet kannanottonsa perustuvan ODF -standardin puolesta. Myös Suomen oikeusministeriö on ollut asiassa hereillä kiitettävästi.

Redmontin ohjelmistojätti on antanut vastauksensa tähän ja alkanut omalla erikoisella tavallaan toteuttamaan avoimia formaatteja, josta on esimerkkinä dokumentinkääntäjä Officeen. Miksi sitten Microsoft on lähtenyt leikkiin mukaan ja miksi se toteuttaa hankalasti kääntäjän ulkoisella liitännäillä? Miksi Microsoft värkkäilee omaa “standardia” toteuttamalla 6000-sivuisen määrittelyn jollekin omalle XML-tiedostoformaatille? Miksi yhtiö ei tee nykyisistä .doc -tiedostoista avoimia? Miksi tämä tulee vasta nyt ajankohtaiseksi?

Pienen pohdinnan jälkeen tästä voisi päätellä ainakin seuraavia asioita. Redmontissa on havaittu, että heidän tuotteensa ovat joutumassa syrjään monista kansallisista hankkeista koskien toimisto-ohjelmistojen päivityksiä. Etenkin julkisella sektorilla jossa hankintatoiminta on tarkkaa, voi toimisto-ohjelmien hankintaperusteena olla ikäviä mainintoja tallennusformaattien avoimuudesta ja standardien mukaisuudesta. Nämä ovat sellaisia ehtoja, jotka automaattisesti syrjäyttävät Microsoftin tuotteet. Nyt Microsoftin tuotteita voidaan tässä yhteydessä standardoinnin osalta ainakin perustella pienellä ECMA -standardilla. Lisäksi tiedostoformaattien avoimuuteen perustuva vaatimus on kierrettävissä pienellä lisätoiminnolla, joka on hankittavissa kolmannelta osapuolelta, jonka toimivuutta tosin ei osaa vielä tässä vaiheessa kukaan mennä takaamaan. Mutta eihän sillä ole väliä Microsoftille, pääasia että saadaan toiminnallisuus näennäisesti teoreettisesti sille tasolle, jotta voidaan olla mukana tarjouskilpailuissa.

Uskoisinpa, että tämä ECMA -standardi näyttelee Microsoftin standardointipyrkimykselle pientä roolia siinä mielessä, että sillä on vain välinearvo päästäkseen paremmin ISO-standardisoinnin hyväksyttäväksi. On huomattavasti helpompaa hakea ISO -standardia referenssin kanssa, kuin lähteä puhtaalta pöydältä lobbaamaan omaa standardia 6000 -sivuisen määrittelyvihkosen kanssa. Miksi yhtiö ei sitten hae .doc -formaatille standardia? Voisikohan olla, että yli 90% sähköisistä asiakirjoista lienee Officen formaatilla tehtyjä tiedostoja? Sen voikin helposti päätellä ettei ole järkevää luovuttaa tätä kilpailuetua standardien piireihin.
Ajankohtakin “avoimen tuen” lanseeraukselle on harkiten ajoitettu Vistan julkaisun yhteyteen. Vistaa päivitettäessä toimisto-ohjelmien vaihto lienee ajankohtaista. Näin näppärästi Officesta on tehty hovikelpoinen ja avoimia formaatteja tukeva ohjelmistopaketti, jolloin kynnys erityisesti Open Officeen nousee.

Allekirjoittanut on sitä mieltä, että mikäli halutaan aidosti läpinäkyvyyttä ja vuorovaikutteisuutta eri järjestelmien käyttämiin tiedostoformaatteihin, mitkään tämänkaltaiset kikkailut eivät paranna asiaa. Tiedostomuotojen läpinäkyvyys ei parane hankaloittamalla operatiivista käyttöä, vaikkakin sillä keinolla saavutetaan Microsoftin tyyppistä keskusjohtoista avoimuutta. Ikävä, että se on toteutettu tavalla, josta on hyötyä korkeintaan lakituvassa, koska tämä toimintatapa perustuu vain yksittäisen yhtiön itsenäisesti määrittelemiin, näennäisesti avoimiin muotoihin.
Vaadittaessa välinekohtaisesti riippumatonta tietojenkäsittelyä (erityisesti koskien julkishallintoa), Microsoftin venkoilu on helposti kierrettävissä hankintaan liittyvien lausekkeiden osalta myös vastaisuudessa. Toivottavasti kukaan ei oikeasti erehdy luulemaan tätä avoimuutta tukeviksi toimiksi, koska Microsoftin “kädenojennus” avoimiin standardeihin ei perustu mihinkään kansalaisyhteiskunnan kannalta merkityksellisiin seikkoihin (kuten sähköisten formaattien riippumattomaan ja tasapuoliseen pääsyyn), vaan kylmästi markkina-aseman puolustamiseen vähät välittämättä tasapuolisen kansalaisyhteiskunnan tarpeista.
Minkälaisen tietoyhteiskunnan haluamme?

Sorkkarauta