Igor_2 jatkaa kertomustaan taustoista jotka johtivat hänen kattilakunnan siirtymiseen Windowsista Linuxiin. Ensimmäinen osa löytyy täältä.
Oli siis 2006 lokakuun loppupuoli ja oli tehtävä lopullinen päätös siitä, että Windowssille on ainakin yritettävä etsiä vaihtoehto. Olin kevättalvella 2006 testaillut ylimalkaan Debiania ja olin todennut sen silloin hiukan liian hankalaksi. Aika ja puhti loppuivat kesken ja testikoneelle asentui uudelleen XP.
Tiesin että Linux pohjaisia jakeluja on suuri joukko erilaisia, mutta en ymmärtänyt niiden keskinäisiä eroja ja yritin selvitellä mistä pitäisi lähteä liikkeelle. Onnenkantamoisella satuin tapaamaan linux-friikin jolle kerroin murheeni. Hän suositteli Ubuntua tai vaihtoehtona Kubuntua. Kun kuulin että Ubuntu on Debian johdannainen, johon olin siis jo hiukan aijemmin tutustunut, niin valinta oli helppo.
Siis Ubuntu.
Tämä kartoitus vei ajallisesti kolmisen viikkoa. Ei siksi, että tiedon hankkiminen olisi ollut jotenkin erityisen hankalaa, vaan siksi, kuten nyt ymmärrän, jokin pisti vielä alitajuisesti vastaan. Ei halua…
Pelasin vieläkin aikaa miettimällä hyvin seikkaperäisesti ja pitkään mitä me kolme koneen aktiivikäyttäjää itse asiassa koneella tehdään. Mitkä on ne kynnyskysymykset jotka on pakko saada tavalla taikka toisella hoidettua. Listasta tuli loppujen lopuksi lyhyt ja ytimekäs. Me käytetään konetta hyvin kevyeen siviilikäyttöön, netti, sähköposti, chatti, ja sen lisäksi valokuvaamme. Pelejä emme pelaa.
Pääpiirteissään vaadittiin siis
– Selain (ennestään käytössä Firefox)
– Sähköposti (ennestään käytössä Outlook)
– Chat (ennestään käytössä mese)
– Musiikin kuuntelu, MP3 (ennestään esim. Winamp)
– Photoshop (ennestään käytössä sama)
– Valokuva-albumi (ennestään iView Media Pro)
Muita suurempia ennakko vaatimuksia ei juuri ollutkaan. Varmuuskopiot piti tietenkin saada ajettua toiselle kovalevylle, mutta koska Linux on vahva palvelinpuolella, niin se ei varmaankaan tuota ongelmia.
Olin myös lukenut, että Linuxilla voisi ajaa Windows ohjelmia Wine-nimisellä “windows emulaattorilla”. Hyvä tietää, sillä jos se toimisi hyvin, niin pahimmillaanhan voisin käyttää tuttuja windows-ohjelmia ja pitää kuitenkin alla Linuxin.
Listan lyhyydestä rohkaistuneena tartuin välipäivinä pinviiniä sarvista, lainasin toisen näytön ja käynnistin testikoneen Ubuntun live-cd:llä. Odotusarvo oli, että se lähtee heittämällä käyntiin ja niin se tekikin. Pyörittelin järjestelmää live-cd:ltä hetken jonka jälkeen valitsin työpöydällä olevalta kuvakkeelta Asenna.
Jouduin vastaamaan muutamaan hämmentävään kysymykseen. Systeemi halusi esimerkiksi tietää mihin asennetaan, kuka olen, missä aikavyöhykkeessä ja maassa elellään jne. jonka jälkeen oli kaffetauon paikka.
Aikansa levyä pyöriteltyään kone pyysi boottia. Ymmärsin, että tämä on ratkaiseva hetki, ristin kädet ja boottasin koneen kovalevyltä. Se menikin täysin virheettä ja pääsin kirjautumaan koneeseen. Ensitöikseen järjestelmä halusi ladata uusimmat päivitykset – jostain. Ei aavistustakaan mistä, mutta aikansa imuroituaan se pyysi asennuslupaa ja halusi bootata vielä lopuksi.
Siinäpä se. Edessäni oli kovalevylle onnistuneesti asennettu, uuttuuttaan kiiltelevä ja selkosuomea puheleva Ubuntu. Pelottavan helppoa – kun Linuxin piti olla propellihattujen systeemi jonka käytöstä ei tietokoneinsinööriä vähemmän kannattaisi edes uneksia.
Pelkäsin, että se ei ole vielä näyttänyt kaikkia temppujaan, jokin ei täsmää. Eikä täsmännytkään.
Ensimmäiseen propellihattufiksailuun viittaavaan asiaan törmäsin kun yritin saada MP3:set soimaan. Tarjosin ämmpäriä johon järjestelmä sanoi mielipiteenään, että koodekittia puuttuu. No mikä ihmeen koodekitti? Muistin lukeneeni jostain ohjelmalähteistä, niiden lisäämisestä tms.
Pikainen tarkastus Ubuntu-foorumilta vahvisti epäilyni. Jotain puuttuu. Löysin Wikibooksista valmiin listan ohjelmalähteistä jotka pitää nähtävästi olla määriteltynä jotta multimediat soi. Ohjeita kirjaimellisesti noudattamalla lähteiden lisäys olikin loppujen lopuksi melko yksinkertainen tehtävä.
Lisäksi löysin keittokirjaohjeet joita noudattamalla muutkin yleisimmät multimediaominaisuudet saa asennettua omalle koneelle.
Sen jälkeen jo rock and roll soikin.
Seuraavaksi päätin käydä käsiksi tarvelistan siihen kohtaan jonka onnistumista eniten epäilin, eli Photoshopiin. Olin siis alkuselvityksissä saanut tietää, että sen käyttö saattaisi olla Winen avulla mahdollista myös linuxissa. On myönnettävä, että olin kyllä hyvin skeptinen asian suhteen.
Latasin koneelle winen ja yritin konfiguroida sen käyttöön. Luulin onnistuneenikin, mutta PS:n asennus ei onnistunut ja kun se lopulta taistelun jälkeen onnistui, niin fontit olivat kelvottomat. Valikkojen ja painonappien tekstit olivat liian suuret niille varatuihin paikkoihin jne. Käyttöliittymä oli yksinkertaisesti täysin torso.
Ubuntufoorumin tekstien perustella näytti kyllä siltä, konfigurointi olisi ehkä mahdollista ja että siitä voisi tulla soiva pelikin. Olin kuitenkin niin noviisi, että käytännön kommervinkit olivat kyllä aivan liian suuren ponnistuksen takana. Tekstien perusteella näytti että samoja ongelmia oli ollut kokeneemmillakin käyttäjillä.
Löysin lopuksi viitteitä Corssoffice-nimisestä ohjelmasta ja vaikutti, että jotkut olisivat saaneet sen avulla Winen konfiguroitua niin, että esimerkiksi PS olisi toiminut moitteetta ja käyttöliittymä olisi ollut siedettävä.
Testi pystyyn. Latasin Corssofficen, asensin omaan kotihakemistooni ja lähdin asentelemaan Photoshoppia. Yllätyksekseni PS oli valmiiksi “tunnettujen ohjelmien joukossa” ja toivo heräsi. Eikä suotta, asennus meni käsin koskematta.
Jännitys sen sijaan oli käsin kosketeltava kun käynnistin ensimmäisen kerran uuden Photoshopin ja yllätys ja ilo sitäkin suurempi kun huomasin, että asennus oli tuonut mukanaan Windowssista tutun ulkonäön. Painonapit, valikot jne. oli aivan kuten niiden pitikin olla. Tarkkaan katsoen kyllä huomaa, että ei olla aidossa ympäristössä, mutta siitä viis. Riittää että ohjelmaa voi käyttää.
Olin saanut otettua ratkaisevan tärkeän askeleen.
Vahingosta viisastuneena tein kuitenkin uuden linjauksen. Photoshoppia lukuunottamatta on tultava toimeen Linuxin natiiveilla (= Linuxille kirjoitetuilla) ohjelmilla.
Edellisen, pyrkimyksen siis löytää kaikki tarvitsemamme ohjelmat natiivina Ubuntulle, arvelin olevan sitten seuraava varsinainen koetinkivi ja joista pahimmaksi arvelin valokuva-albumin. Kuten sanottu, niin olimme käyttäneet kuva-albumiohjelmana iView Media Pro:ta joka on yksityiskäyttöön kohtuullisen arvokas, mutta on myös yksinkertaisesti sarjansa maailman paras.
Alkoi ankara albumi-ohjelmien kartoitus. Tai, ankara on väärä sana, sillä ne harvat albumiohjelmat joita Ubuntulle sen pakettivarastoista löytyi, oli äkkiä ihmetelty. Päädyimme Digikammiin joka on hyvin yksinkertainen albumi-ohjelma, mutta ehkä kuitenkin riittävän monipuolinen jotta meidän muutaman tuhannen aktiivi-kuvien albumi pysyy järjestyksessä.
Tämän ohjelman kohdalla otettiin valovuoden mittainen askel taaksepäin. Kiikun kaakun se toimii, mutta moni asia jää kyllä närästämään. Ei pisteitä.
Muut listan ohjelmat olikin helppoja tapauksia.
Minulla oli ollut viran puolesta Outlook (siis ei Outlook Express) ja olin koko ajan ollut sillä mielellä, että se on yksityiskäyttöön vähän turhan raskas ja sen vaihtaminen Thunderbirdiin oli oikeastaan vain helpotus. Sain siirrettyä suurimman osan vanhoista sähköposteista suoraan Mozillaan. Jostain syystä osa livahti bittitaivaaseen, syytä en tiedä, mahdollisesti olin itse huolimaton, mutta suurin osa ja tärkeimmät siirtyivät ongelmitta.
Kuten sanottu, niin meillä oli XP puolella käytössä myös Windows Messenger ja yllätyin tietenkin positiivisesti, että Ubuntulle löytyi natiivi vastaava, Messengerin “protokollaa” tukeva sovellus, Gaim. Hän joka sitä käyttää, valitteli ensin, että hän ei löydä mistään siihen “lisähymiöitä”, mutta hetken kuluttua sillä ei ollutkaan enää väliä. Riitti kunhan toimii.
Toimiikin – yleensä. Joskus ohjelma kuitenkin mystisesti sammuttaa itsensä kesken käytön. En ole saanut selvää mistä se johtuu, mutta kiusallinen piirre muuten sinällään ihan toimivassa ohjelmassa. Pärjättävä on, ei ole lahjaheveosta suuhun katsominen.
Backupit sain toimimaan kuten odotinkin. Linuxille löytyy varmasti useampiakin varmistus-ohjelmia, mutta itse päädyin käyttämään rsync-nimistä ohjelmaa jolla voi ajaa backupin paikallisilla levyillä tai verkon yli toiselle koneelle. Halutessaan vaikka toiselle puolelle maata.
Näin. Olimme siis tilanteessa jossa kaikki välttämätön tarve oli tullut täytettyä ja oli päätöksenteon hetki…
Eikä se loppujen lopuksi ollut edes hankala. Päädyimme yksissä tuumin, että yhteiseen käyttökoneeseen vaihdetaan Ubuntu 6.06 LTS ja Windows saa olosuhteisiin nähden hyvin palvelleena ansaitsemansa levon.
09.01.2007 asensin Ubuntun yhteiskoneeseen ja siitä pitäen se on ollut sen ainoa käyttöjärjestelmä. Tällä hetkellä koneessa ei, mainitun PhotoShopin lisäksi, ole ainoatakaan Windows ohjelmaa. Levyillä ei ole myöskään yhtään NTFS tms. levyjärjestelmää. Ainoat yhteydet Windows-maailmaan ovat USB muisti (jokin Windows levyformaati) ja DVD & CD-Rom levyt jotka nähdäkseni käyttävät jotain yhteensopivaa formaattia. Mitä? – evvk.
Tällä vaihdoksella oli myös kalliita seurannaisvaikutuksia. Kuten sanottu, niin olimme kolmisin käyttäneet yhtä yhteistä konetta – käyttöajoista jne. sopien. Nyt kun lisenssiasiat ja ylläpito-ongelmat ratkesivat kuin itsestään, niin samalla tuli myös mahdolliseksi hankkia jokaiselle oma kone.
Hankittiin yksi täysin uusi pöytäkone (ilman Windows-lisenssiä) ja sen lisäksi testikone otettiin aktiivikäyttöön – mitäpä testikoneella kun jokaisella on oma kone, ja oman koneeni levyn voin partitioida niin, että siihen jää testi-partitio.
Pääpiirteissään näin meni meidän järjestelmävaihto. Olihan matkassa mutkia, hikeä, verta ja kyyneleitä. Stressi ja epätoivokin nosti hetkittäin päätään, mutta asiantuntevalla avustuksella ongelmista selviittiin.
Jos olisin tehnyt samaa urakkaa muutama vuosi aijemmin, niin kirjakaupassakäyntejä olisi kertynyt kymmeniä, rahaa olisi mennyt ja hutiostoksiakin varmasti olisi tullut tehtyä. Lopputulostakin voi vain arvailla.
Ratkaisevan suuri apu ongelmakohdissa oli tämä Ubuntu-fi-foorumi kaikkine ohjeineen ja keskustelufoorumeineen.
Foorumin haulla löytyy valtava määrä valmista täsmätietoa miten jokin tietty ongelma saadaan ratkaistua.
Riittää, että osaa keksiä riittävän osuvan hakusanan, vaikka näytönohjaimen tyypin, niin tämän avulla on helppo nopeasti ja täsmällisesti selvittää onko jollakin ollut aijemmin samantyyppisiä ongelma ja mitkä on olleet ratkaisut.
Jos ei löydä etsimäänsä, niin voi kysyä.
Esimerkki tapauksesta jossa kyselin suosituksia kirjoittimen suhteen forumilta.
Heti seuraavassa viestissä saan vinkin Linuxprinting-sivustolle jossa listataan Linuxin tukemia kirjoittimia ja lyhyt kommentti sen toimimisesta Linux-ympäristössä. Sitä seuraavassa viestissä ehdotetaan vaihtoehtoja ja ohjataan Huuto.nettiin katsastamaan edullisia käytettyjä. Vinkin perustella, kuten ketjussakin kerron, ostin tuollaisen HP Laserjet 2100 kirjoittimen ja olen ollut tyytyväinen.
Tutustumisen arvoinen sivusto on myös Ubuntuaiheinen Ubuntu Suomen wiki.
Varsinainen aarreaitta ja aloittelijan ehdoton suosikki on Ubuntu tutuksi-sivusto kokonaisuudessaan. Lisäksi sivustolta voisi erityisesti nostaa esille alaotsikon Ohjelmien asentaminen ja pakettivarastot josta löytyy käyttövalmiit ohjelmalähdelistaukset sekä käyttämälleni 6.06 että uudemmalle 6.10 Ubuntuversiolle.
Vielä voisi mainita varsinaisesti Ubuntuun liittymättömän Ilpo Kuivasen Linux-sivuston jossa käydään läpi Linuxin perusteita. Sivusto on laadittu Linuxin Red Had-toimituspaketin pohjalta, mutta niiltä osin kun tekstissä puhutaan Linuxsista itsestään, niin tieto on käyttökelpoista käytetystä jakelupaketista riippumatta. Suosittelen.
Nyt, viitisen kuukautta myöhemmin ja kolmen kuukauden käyttökokemuksen jälkeen on aika pysähtyä hetkeksi ja katsoa taakse – mistä lähdettiin, mitä koettiin ja mihin päädyttiin.
Kaksi ensimmäistä näkökulmaa on nyt käsitelty ja on viiltävän analyysin aika. Kannattiko rehkiminen? Onko paluuta? Voiko tätä samaa suositella myös muille? Miksi voi, miksi ei voi?
Tässä kysymyksiä joihin saat vastauksen lukemalla blogin seuraavan ja samalla viimeisen osan.
Igor_2
April 11th, 2007 at 08:13
Kerrassaan mainio, hyvin kirjoitettu artikkeli!
April 11th, 2007 at 15:45
Hyvä artikkeli. Kyllä ne ihmiset vaan ajan kanssa siirtyvät linuxiin. Muuten Winestä pieni huomautus: wine tulee seeuraavista sanoista eli ei ole emulaattori :Wine Is Not an Emulator ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Wine_%28software%29
April 11th, 2007 at 19:22
Kieltämättä asenteella vedetty ja mukavasti jäi kutkuttavan auki tämä sarja kolmososalle.
April 11th, 2007 at 19:45
XP:n turvapäivitysten loputtua ylivoimaisesti suurin osa siirtyy kiltisti Vistaan. Monet näyttävät tekevän jo nyt vaikka XP:llä pärjää vielä muutaman vuoden.
Mac OS X sen sijaan voi hyvinkin saada suurempaa kannatusta tulevaisuudessa sillä lähes poikkeuksetta Mac-koneet saavat erinomaisia arvioita tietokonealan lehdissä.
Linux puolestaan jää paatuneimpien nörttien käyttikseksi ja heidänkin kohdalla kysymys on enemmänkin “testing”-asenteesta.
April 11th, 2007 at 20:16
“Linux puolestaan jää paatuneimpien nörttien käyttikseksi”
Sanopa se mun vaimolle, velipojille, anopille ja serkkutytölle 🙂 En tiennytkään että he ovat paatuneita nörttejä!
April 11th, 2007 at 22:51
@Keijo Räävi:
XP:lle MS tarjoaa tukea aina vuoteen 2014 saakka. Vistan Home-versioiden tuki päättyy jo 2012. Mm. Enterprise ja Business – Vistan tuki jatkuu vuoteen 2017. Näinollen kotikäyttäjillä XP:n tuen loppumisen takia Vistaan siirtyminen ei vielä ole ajankohtaista vuosiin vaan saattaapa olla että XP-käyttäjät pääsevät pidemmälle kuin halpis-vistan hankkineet..
Tietoa XP.n tuesta:
http://dy.fi/lx
http://support.microsoft.com/lifecycle/?p1=3223
Tietoa Vistan tuesta:
http://dy.fi/kp5
http://support.microsoft.com/lifecycle/?p1=11734
http://support.microsoft.com/lifecycle/?p1=11737
ja lisätietoja eri versiolle voi selata täältä:
http://support.microsoft.com/gp/lifeselectindex#W
Ja jottei olisi kenellekään epäselvää, ‘normi’-ubuntua tuetaan ainakin 18 kuukautta, LTS-versioita (‘Long Term Support’) työpöytäkäytössä 3 vuotta ja serverikäytössä 5 vuotta. Ilmaiseksi.
http://www.ubuntu.com/products/whatisubuntu ja mainio kuvaaja tukikausien kestosta: http://dy.fi/kpy
April 12th, 2007 at 18:52
…”Linux puolestaan jää paatuneimpien nörttien käyttikseksi ja heidänkin kohdalla kysymys on enemmänkin “testing”-asenteesta”…
Ei sinun pidä yleistää…itse olen ihan tavallinen arkikäyttäjä joka on kyllästynyt windowsiin. Ja nyt olen mitä tyytyväisin Ubuntu Linux Edgy Elf käyttäjä. Ja hyvin menee.
Kun ihmiset todellakin huomaavat olevansa “tavallisia arkikäyttäjiä” niin koneen kun sen sovellusten kohdalla eivät he näe mitään syytä OSTAA käyttöjärjestelmiä tai sovelluksi, kun ne saa ilmaiseksikin.
Artikkeli on erittäin hyvä ja kuvaa myös epäröintiä muutoksen edessä…näinhän se on. Ja kuten huomaataan kotona on jo monta linuxkonetta =D
April 13th, 2007 at 10:29
Joka on tyytyväinen Ubuntuun/Linuxiin on luultavasti henkilö joka ei paljoa käyttikseltä sitten vaadikaan. Tai kysymyksessä on jengi jolle Microsoftin vastustaminen on ideologinen juttu.
On hyvä että Linux on olemassa mutta se jää väistämättä kaupallisten vaihtoehtojen jalkoihin. Ennustankin että Linux joutuu enemmin tai myöhemmin luopumaan OS-ajattelustaan ja siirtymään vähemmän avoimeen meininkiin. Monet linux-distrot antavat jo nykyään huutia open source-ideologialle.
April 13th, 2007 at 10:40
> Ennustankin että Linux joutuu enemmin tai myöhemmin
>luopumaan OS-ajattelustaan ja siirtymään vähemmän
>avoimeen meininkiin
Kannattaa muistaa, että Linux (ydin ja muut jakelujen mukana tulevat vapaat ohjelmat) ovat syntyneet juuri open source -ideologian ansiosta. Vastaavan järjestelmän luominen kaupallisesti olisi ollut käytännössä mahdotonta. Lisäksi monet ohjelmat on julkaistu ns. copyleft-lisenssillä, jolloin ohjelmat pysyvät varmasti vapaina myös tulevaisuudessa.
>Joka on tyytyväinen Ubuntuun/Linuxiin on luultavasti
>henkilö joka ei paljoa käyttikseltä sitten vaadikaan
Kaikille (kaikkiin käyttötarkoituksiin) Linux ei sovellu, mutta monet ovat havainneet sen omiin tarkoituksiinsa parhaaksi vaihtoehdoksi.
April 13th, 2007 at 12:32
No minä vaadin luotettavuutta, nopeutta ja turvallisuutta. Mielestäni kolme tärkeintä asiaa joita käyttöjärjestelmältä voi ja pitää vaatia.
Linux täyttää nämä kriteerit paljon paremmin kuin yksikään M$ käyttöjärjestelmä joten siinä mielessä en voi kuin kummastella Mr.Räävin kommentointia. Tosin ko. herra vaikuttaa vain trollaajalta jonka todelliset kokemukset ainakin tästä minun suosimastani linuxista lienee niin kovin kovin rajalliset. Todennäköisesti tiedot perustuvat tiettyjen M$ politiikkaa suosivien tahojen “tutkimusraportteihin”.
April 13th, 2007 at 13:13
Keijo Räävi = Ossi Mäntylahti valepuvussa? Provo mikä provo…
April 13th, 2007 at 13:17
Ubuntulla / Linuxilla menee erittäin hyvin tänä päivänä ja sekös Keijo Räävejä harmittaa 🙂
April 13th, 2007 at 15:16
>Joka on tyytyväinen Ubuntuun/Linuxiin on luultavasti henkilö joka
>ei paljoa käyttikseltä sitten vaadikaan.
Erikoista… mielestäni vaadin aika paljon ja kaiken saankin. Vieläpä ilmaiseksi ja laillisesti.
Itse taas aina ihmettelen tuota Photoshopin nostamista kynnyskysymykseksi Linuxiin siirtymisessä. Ihmeellistä, että Suomi näyttää olevan täynnä jengiä, jolla on varaa ostaa Photoshop 🙂
April 13th, 2007 at 15:20
Tsekkasin vielä huvikseni, että Photoshopin hinta pyörii tuolla 800 euron hujakoilla, siihen kun lisätään vielä Windowsin hinta niin reippaasti toista tonnia saatu menemään.
Onko se nyt sitten niin paljon GIMPpiä parempi?
April 13th, 2007 at 19:46
>Tsekkasin vielä huvikseni, että Photoshopin hinta pyörii tuolla 800 euron
>hujakoilla, siihen kun lisätään vielä Windowsin hinta niin reippaasti toista
>tonnia saatu menemään.
Mikä on ongelma?
Tarkoitatko sanoa, että koska käyttöjärjestelmän ja Photoshopin yhteishinta on yli tonnin, niin on mahdotonta että joku ostaisi niitä.
Miksi ei ostaisi?
Tiedät ilmeisesti myös miten suuria summia monet on valmiit pistämään kameroihin ja objektiiveihin puhumattakaan niistä mahdollisesti sadoista ja taas sadoista harrastuksen vuoksi ajetuista kilometreistä ja siihen käytetyistä tunneista.
Tiedätkö minkä hintainen harrastus on vaikkapa golfaaminen tai purjehtiminen.
Onko pointtisi se, että jos purjeveneen voisi kopioida, niin kaikki purjehtijat olisivat oletusarvoisesti kopioijia.
Onko Photoshop sitten niin hyvä? On, minulle se on juuri niin hyvä että on hyvä että en joutunut valitsemaan sen ja Ubuntun välillä. Osaan käyttää sitä ja en halua opetellakaan muuta. Kaiken lisäksi se on melko kallis kapine.
Mikä on siis ongelma?
April 13th, 2007 at 21:44
“Ubuntulla / Linuxilla menee erittäin hyvin tänä päivänä ja sekös Keijo Räävejä harmittaa”
Vanhemmalla koneellani on Kubuntu 6.06.
Se lähinnä harmittaa että XP pitää edelleen paikkansa ykköskäyttiksenä.
Toivotaan nyt kuitenkin, että XP:n elinkaaren päättyessä (joskus 2010-luvulla) Linux on saavuttanut Windowsin etumatkan vaikka sitä epäilenkin. Vista nimittäin on siihen mennessä jo sellaisessa iskussa että välimatka ei kun pitenee.
April 13th, 2007 at 22:05
Ubuntuun saa myös Googlen Picasan, joka on ihan kohtuullinen albumiohjelma. Sitä vain ei ole saatavissa vielä Ubuntun pakettivarastoissa, mutta sen voi imuroida osoitteesta: http://picasa.google.com/linux/download.html
April 13th, 2007 at 22:31
>Ubuntuun saa myös Googlen Picasan, joka on ihan kohtuullinen
>albumiohjelma.
Kiitos vinkistä. Muistaakseni kokeilin sitä, mutta eikös se ollut se “like windows”:in näköinen ohjelma? Jotenkin en pitänyt siitä ollenkaan. Muistaakseni siinä tuntui painottuvan netti-ulottuvuus aika tavalla ja se oli ominaisuus jota en tällä hetkellä tuntenut tarvitsevani.
Mutta totta. Jos albumiohjelma on hakusessa, niin se kannattaa katsastaa vaikka ei natiivina Ubuntulle löydykään.
April 14th, 2007 at 01:22
Albumiohjelma jos on hakusessa niin en voi olla mainitsematta kphotoalbumia: http://www.kphotoalbum.org
Löytyy Ubuntun repoista (versio 2.2 eli ripauksen vanha mutta toiminnallisuus pääpiirteittäin sama) ja pelaa mukavasti ja kehittyy aktiivisesti. KDE:lle eli Kubuntulle lähinnä, toimii myös Gnomessa/Ubuntussa. Tällä hetkellä käyttää XML-tiedostoa tiedon tallentamiseen mutta tietokanta-backend (sqlite, mysql jne) on tulossa.
April 14th, 2007 at 06:15
>Tällä hetkellä käyttää XML-tiedostoa tiedon tallentamiseen mutta
>tietokanta-backend (sqlite, mysql jne) on tulossa.
Muistan että tästä mainittiinkin jossain vaiheessa.
Itse asiaa en sijaan ymmärrä, ellei sitten kysymys ole valinnaisesta optiosta. Esimerkiksi JPG kuvien standartiformaattiin kuuluu EXIF ja IPTC tietokokonaisuudet ja ovat siitä hyvät, että ne kulkevat kuvan mukana.
Minusta olisi järjetöntä että em. tiedot siirretään pois itse kuvasta ja että niiden siirrosta pitäisi käyttäjän jollain tavalla huolehtia erikseen.
Vai onko niin, että Adobe on nyt laajentanut JPG formaattia nyt omalla virityksellään?
April 14th, 2007 at 07:57
Kirjoitin osan 1 blogiin kommentin lisensseistä:
http://ubuntu-fi.org/blog/2007/viimeinen-naula-arkkuun-13/#comment-3027
MS:n päätös sallia Windows Vistan aktivointi vain kahdesti taitaa olla vanhentunutta tietoa?
Sen sijaan yksi ärsyttävä piirre on, ettei Vista Basic-versioita saa ajaa esim VMWaren tuotteilla, sen tyyppisissä virtuaalikoneissa.
April 15th, 2007 at 11:22
>Tarkoitatko sanoa, että koska käyttöjärjestelmän ja Photoshopin >yhteishinta on yli tonnin, niin on mahdotonta että joku ostaisi niitä.
>
>Miksi ei ostaisi?
Kaikki tuntemani PS:n lisenssinhaltijat käyttävät sitä Mac-ympäristössä, ammattikäytössä ja firman piikkiin.
Ei se siis mahdotonta ole, mutta ihmetyttää silti se, että tämä PS-kommentti on toistunut vuosien ajan jatkuvasti perusteluna sille, miksi ei voi siirtyä linuxiin.
Samalla on sitten pahimmillaan valitettu siitä, että Crossover Officesta pitää maksaa päästäkseen photoshoppailemaan. Siinä on ollut jonkinlainen ristiriita. Tässä jutussa ei sitä ollut.
Jos minulla olisi varaa ostaa joku tutkimusmuistiinpanojen tai laadullisen aineiston analyysiin käytettävä softa, saattaisin minäkin käyttää windowsia. Mutta kun ei ole niin ei ole 🙂 Eikä ole kyllä korvaaviakaan ohjelmia.
April 21st, 2007 at 01:29
Toivotaan nyt kuitenkin, että XP:n elinkaaren päättyessä (joskus 2010-luvulla) Linux on saavuttanut Windowsin etumatkan vaikka sitä epäilenkin. Vista nimittäin on siihen mennessä jo sellaisessa iskussa että välimatka ei kun pitenee.
Mikä ihmeen etumatka?Sekö,että pitää olla hurjat määrät muistia ja prosessoritehoa,vai sekö että pitää olla virustorjunta- ja palomuuriohjelmat ostettuna kun järjestelmän omat on mitä on?
Tiedän kyllä ettei ubuntu ole murtamaton,mutta itse lasken arvoa myös sille ettei tarvitse vaivata päätään kaiken maailman haittaohjelmaongelmilla.
Itselläni on ollut xp:n kanssa ongelmia melkein alusta asti vaikka windows yleensä muuttuu epävakaaksi vasta pitemmän ajan kuluessa
Näistä syistä käytän ubuntua omassa koneessani,enkä näe mitään syytä miksi yhteisö lopettaisi toimintansa markkinavoimien tai muunkaan syyn takia kuten jotkut ennustavat..
April 21st, 2007 at 10:25
>Näistä syistä käytän ubuntua omassa koneessani,enkä näe mitään syytä
>miksi yhteisö lopettaisi toimintansa markkinavoimien tai muunkaan syyn
>takia kuten jotkut ennustavat..
Roskaa.
Ne jotka puhuvat että yhteisö nostaisi kädet pystyyn markkinavoimien tms. edessä *haaveilevat* siitä.
Saahan sitä unelmoida, mutta oman uskottavuuden nimissä kannattaisi kyllä olla myös hiukan realisti.
Minkä tähden nyt, kun esimerkiksi Ubuntu on täysin käypänen vaihtoehto, maailma alkaisikin ykskaks yksipuolistumaan? Ei, suunta on aivan selvästi entistä suurempi pirstaleisuus.
Ohjelmia, formaatteja, uusia ja uudistettuja tekniikoita tulee kiihtyvällä vauhdilla. Jos joku tässä tilanteessa väittää että meillä on huomenna vain yksi käyttöjärjestelmä, niin hän tekee sen kyllä omaan laskuunsa ja menettää uskottavuuden niiltäkin osin kun hänellä muuten olisi ihan validiakin sanottavaa.
En suosittele.
April 24th, 2007 at 11:53
[…] Igor_2 summaa kokemuksensa siirtymisestään Windowsista Linux-käyttäjäksi tässä juttusarjansa kolmannessa osassa. Osa 1/3 löytyy täältä ja osa 2/3 täältä […]